Tuntipäiväkirja: remppakurssilla

Remppakurssi, päivä 1

Osallistuin ensimmäistä kertaa ”remppakurssille”, jossa on tarkoituksena opetella ratsastamaan nuoria hevosia. Kurssin kautta kävi selväksi, ettei se aina ole ihan niin helppoa ja täytyy tarkkaan harkita mitä hevoselta voi vielä pyytää.

Meitä oli kurssilla tällä kertaa vain neljä ratsukkoa. Itselleni oli jaettu Gina, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Ginan lisäksi kurssille rempattaviksi olivat päässeet Ametist, Macy ja Onni.

Aluksi pyrimme siihen, että hevoset kulkevat käynnissä reippaasti ja tasaisessa tahdissa. Teete painotti myös, että hevosten pitäisi taipua kunnolla kyljistään, eikä taivuttaa kaulaa mutkalle ja heitää lapaa ulos. Teete kertoi, että tämä on ollut ongelmana etenkin Macyn ja Ametistin kohdalla, jotka tykkäävät heittää lavan ulos ja keksiä temppuja.

Tämän jälkeen teimme etuosankäännöksiä pysähdyksestä. Tarkoituksena oli saada hevonen kääntymään pelkällä ulkopohkeella. Aluksi Gina oli ihan ihmeissään, mutta muutaman käännöksen jälkeen se alkoi hoksata jutun juonen. Pysähdyksessä se tosin tahtoi lähteä heti peruuttamaan. Kun käännökset pysähdyksestä alkoi sujua, teimme niitä myös käynnistä. Teete painotti tässäkin kohtaa ottamaan ajoissa puolipidätteitä, jotta hevonen on hereillä ja kuuntelee, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Seuraavaksi teimme väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Väistön oli tarkoitus olla hyvin loivaa ja painopiste oli oikealla linjalla. Teeten sanoin ”mielummin oikea linja, eikä yhtään väistöä, kuin huono linja ja paljon väistöä.” Väistön jälkeen piti lähteä raviin ja tehdä kulmaan voltti. Gina tuntui tässä vielä melkoiselta rautakangelta ja yritti voltin loppupuoliskolla oikoa. Tähän paneuduin lopputehtävän ajaksi, ja sain oikomista korjattua.

Lopuksi teimme vielä laukkatehtävät. Teete aluksi puhui meille lepokäyntien ajan nuoren hevosen kanssa laukkaamisesta ja vertasi sitä vähän lapsen tiskaamisen opetteluun. Ensin pyydetään tiskaamaan muovikippo, eikä siitä valiteta vaikka siinä olisikin vielä tahroja tai saippuaa tiskaamisen jälkeen, vaan kehutaan. Samoin hevoselta pyydetään ensin vain laukkaa, välittämättä siitä tuleeko sieltä myötälaukkaa vai ei. Sitten kun tämä ensimmäinen vaihe alkaa sujua, aletaan pyytämään lisää.

Laukkasimme lopuksi ihan vain isoilla pääty-ympyröillä ja menimme normaaliin tuntilaukkaan verrattuna kovaa. Ginan kohdalla ero oli kuin yöllä ja päivällä. Se muuttui heti tasaisemmaksi ja rennommaksi kun sai laukata reilummin eteen. Kääntämisessä oli vielä toivomisen varaa, kun kuski ei ollut tottunut vielä näin isoliikkeiseen hevoseen, mutta sain itse tunnista paljon irti. Hankalinta oli antaa vain se yksi selkeä apu kerrallaan. Vaikkei kurssilla olleet ratsumme olleet ihan raaimmasta päästä, niin kyllä niissä selkeästi huomasi eron, kun antoi selkeät avut ja malttoi itse olla nysväämättä liikaa.

Tunnin jälkeen meillä oli vielä teoriatunti, jossa kävimme läpi päivän tuntia ja Teete kertoi vielä lisää nuorten hevosten ratsastamisesta. Sain teoriassa paljon uutta tietoa. En esimerkiksi tiennyt, että useimmille hevosille oikean laukan nostaminen on hankalampaa. Teete myös kertoi, kuinka nuorten kanssa tulisi olla rento, mutta johdonmukainen. Jos ratsastaja pelästyy jokaista säpsähdystä ja pelleilyä, huomaa nuori hevonen hyvin nopeasti, että se saa myös pelleillä.

Remppakurssi, päivä 2

Alkuun teimme itsenäisesti pysähdyksiä ja etuosankäännöksiä. Gina pysähtyi tänään paljon paremmin kuin eilen, eikä lähtenyt heti peruuttamaan. Keskityin vielä tarkemmin siihen, että myötään sille reilusti kun se on pysähtynyt. Kehuin joka kerta, kun se seisoi, eikä lähtenyt peruuttamaan. Etuosankäännöksissäkin Gina tuntui kävelevän paremmin eteen, eikä vain kiertänyt etujalkojensa ympäri nostamatta niitä. Teeteltäkin tuli muutama kehu.

Alkuravit menimme pääty-ympyröillä, vaihdellen niitä tekemällä kokorata leikkaa. Lävistäjällä sai lisätä vähän, mutta vain jos hevonen pysyi tasapainossa. Ginalle oikea kierros oli selkeästi hankalampi ja se oli paljon jäykempi.

Tämän jälkeen teimme väistöjä pienissä pätkissä uraa pitkin. Tarkoituksena saada muutama lyhyt ja hyvä väistöpätkä kuin yksi pitkä ja huono. Jäin itse välillä vetämään ihan liikaa. Kun kuski sai avut taas kuntoon, niin alkoi Ginankin väistöt parantua. Lopuksi saatiin jo muutama oikein kelpo pätkä!Väistöpätkän jälkeen piti nostaa laukka tai ravi lyhyeltä sivulta ja jatkaa vielä pitkän sivun loppuun. Tarkoituksena oli mennä laukkaa, jos hevonen malttoi odottaa. Itse pitäydyin kahta laukkapätkää lukuunottamatta ravissa, sillä Gina tahtoi lähteä aina edellisen perään laukkaan.

Lopuksi vielä laukkasimme ympyröillä reilua laukkaa. Gina oli selkeästi rennompi tänään kuin eilen. Varmasti itsekin olin jo rennompi uuden hevosen kanssa. Teeteltä sain lopuksi palautteena ”Tänään paljon rennompi, mutta välillä valuu liikaa nenälleen epätasapainossa”. Huomiselle siis läksynä tehdä paljon puolipidätteitä ja yrittää pitää Gina pystyssä. :D

Remppakurssi, päivä 3

Aloitimme tänään vähän erilaisella harjoituksella. Meidän piti jäädä pareittain pitkille sivuille ja tehdä iso täyskaarto pitkän sivun päähän ja väistättää takaisin uralle. Olin ihan äimistynyt, sillä Gina väisti todella paljon paremmin kuin eilen! Pääsinkin heti kehumaan sitä oikein kunnolla! Tämä oli mielestäni todella kiva harjoitus alkuun, Gina tuntui paljon vetreämmältä tämän harjoituksen jälkeen ja käynnin tahtikin parani paljon.

Siirryimme tekemään alkuraveja ja teimme pitkien sivujen keskellä isot voltit. Ginalle taas oikealle taipuminen selkeästi hankalampaa ja itsellä ohjat valui koko ajan pitkäksi. Vasemmalle voltit sujui huomattavasti helpommin ja ohjatkin alkoi pysymään kädessä. Volttien jälkeen teimme askeleen pidennyksiä ja Teete painotti sitä, että hevosen on pysyttävä tasapainossa. Jos hevonen pysyi ensimmäisellä kerralla hyvin, voi seuraavalla pyytää taas vähän lisää. Minulla oli vaikeuksia pitää Gina tasaisena koko lävistäjän ajan.

Teimme tänään ravista laukannostoja uralla ja tarkoituksena oli nostaa laukka tallinpäädystä, viimeistään kulmasta. Jos hevonen nosti laukan heti, kun pohkeet siirtää – Fine! Gina reagoi tosi hyvin laukkapohkeisiin ja se lähtikin aina heti laukkaan kun siirsin pohkeet. Tarkoituksena oli laukata taas reilua laukkaa koko pitkä sivu ja sivun lopussa raviin. Itsellä se meni lopuksi siihen, että pääsin noin kaksi askelta laukkaa, ja sitten pitikin alkaa jo jarruttelemaan. Gina innostui tästä tehtävästä paljon ja mennä pörhelsi kuin höyryveturi.

Tästä päivästä jäi mieleen minulle jankutettu ohje ”hei muru, taas niitä ohjia lyhyemmäks!”

Remppakurssi, päivä 4

Teimme tänään heti aluksi väistöjä uralta keskelle ja keskeltä takaisin uralle. Gina väisti tänään taas oikein hienosti, mutta oikean pohkeen väistäminen taas selkeästi hankalampaa. Teimme käynnissä myös voltteja ja taivuttelua. Ravasimme kevyttä ravia ympyrällä.

Teimme melko aikaisin jo ravi-laukka siirtymisiä. Gina oli näissä todella hidas pohkeelle ja sainkin kerran koskettaa sitä raipalla. Tämä auttoi kummasti ja laukat alkoi nousta paljon paremmin. Gina oli laukassa tosi reipas, mutta pohkeelle kuitenkin hidas. Kaikki avut menivät läpi vähän viiveellä.

Lopuksi teimme puolipidätteitä käynnissä. Niin paljon pidätteitä, kunnes hevonen selkeästi hidasti ja sitten liioiteltu myötäys. Tässä kohtaa olimme kaikki ratsastajat vähän pihalla, emmekä tajunneet, että Teete halusi ihan löysän ohjan ja myötäsimme vain vähän. Sitten kun Teete oli karjunut noin kymmenen kertaa ”vielä lisää!”, alkoi oikea myötäysmäärä löytyä. Ginalle tämä oli oikein hyvä harjoitus ja nenä alkoi löytää paikkansa. Lopputunnin sainkin ratsastaa ihanan ryhdikkäällä ja tahdikkaalla hevosella!

Teoriassa saimme vielä henkilökohtaista palautetta kurssista. Teete sanoi, että Gina oli loppua kohden paljon rennompi ja muotokin säilyi paremmin. Tahtikin alkoi loppua kohden tasoittua.

Itse opin tästä kurssista hyvin paljon. Oli mielestäni erittäin hyvä, että kurssilla oli vielä puolen tunnin teoria joka ratsastuksen jälkeen. Sain joka kerta Teeteltä jotain hyviä neuvoja seuraavaa päivää varten, sekä uutta tietoa nuorten ratsastamisesta. Oli myös kiva puida päivän tuntia muiden ratsastajien kanssa. Mielestäni oli myös todella kiva aloittaa ”nollasta” kurssin ekana päivänä. Ei tarvinnut miettiä mitään muotoa tai muuta. Kunhan hevosen tahti oli hyvä ja se oli tasapainossa. Siitä lähdettiin sitten pikkuhiljaa vaatimaan lisää kurssin edetessä.

Suosittelen tätä kurssia ehdottomasti kaikille, jotka haluavat oppia ratsastamaan raaempia tai nuoria hevosia. Usein tunnilla ei ehdi keskittymään siihen yhteen raaempaan hevoseen, mutta tässä koko kurssi oli pelkästään sitä nuoren ratsastamista ja keskityttiin vain siihen. Tehtävät oli helpohkoja, joten päästiin keskittymään juurikin niihin selkeisiin apuihin ja yksinkertaisiin juttuihin. Mietin ehdottomasti ensi vuonnakin osallistuvani tähän kurssille!

-Minna Markkanen

Hevoset ja ponit kesälomille

Torstaina 19.6. heti alkeiskurssin jälkeen laitettiin kaikki poniruunat Amia, Carusoa ja Brunoa lukuunottamatta valmiiksi. Vuorossa oli jokavuotinen ponien ratsastus laitumelle. Ponit viettävät ansaitun lomansa Sotungissa, Virpin ja Ponten hoivissa. Sen verran innokkaina nämä olivat lähtemään, että taisivat aavistaa, minne ovat pääsemässä.

Matka Sotunkiin oli kuulemma sujunut hyvin, lukuunottamatta johtoponi-Ballea säikyttänyt yllättävä vesilätäkkö pääsi yllättämään matkan varrella. Alla Inkan ottama video kun ponit päästetään irti laitumella.

Perjantaina lähtivät loput hevoset Suskin luokse laitumelle. Talli on kiinni ja avautuu jälleen 21.7.

Blogi ei suinkaan jää nyt kesätauolle, vaan postauksia on luvassa myös kesän aikana. Toivotamme lukijoillemme mukavaa kesää!

PHR:n estemestaruudet 2014

Pari viikkoa sitten, sunnuntaina 25.5 oli aika selvittää seuran vuoden 2014 parhaat esteratsastajat. Kisat olivat kivan sään vuoksi vaihteeksi ulkona ja tilaa hypätä oli tavallista enemmän, mikä itsessään loi mukavaa fiilistä kisapäivään.

Haastattelimme seuran estemestarit eri ikäluokista. Kaikkien kuvien © Taija Rinne.

Kysymykset:
1. Miltä nyt tuntuu? Oletko tyytyväinen omaan rataasi? Miten valmistauduit siihen?
2. Miksi valitsit juuri tämän hevosen/ponin? Minkälainen on historianne?
3. Tavoitteesi ensi kaudelle.
4. Miksi kilpailet? Minkälainen on hyvä kilpailupäivä?

Poniratsastajien mestari: Lotta Haponen ja Iitu



Poniluokan palkintojenjako. Iitu ja Lotta vasemmalla.

1. Tuntuu kivalta! Varsinkin, kun Iitun kanssa on esteillä ollut paljon haasteita. Rata oli hyvä, vaikka ekalla esteellä tuli hassu lähestyminen, kun este oli vähän vinossa ja kirkkaan värinen. Iitu kuunteli minua koko ajan ja luotti erikoisemmillakin esteillä apuihini. Iitulle kisat ulkokentällä sopii aina paremmin, koska siellä sillä on enemmän energiaa. Valmistauduin rataan jo viikolla sillä Anne piti estetunnin perjantaina ja silloin hypättiin paljon ja jopa 80cm esteitä. Kisaverkassa keskityin paljon tehtäviin, joilla Iitu alkoi kuunnella hyvin pidätteitä sekä pohkeita.

2. Iitu on ollut meillä siskoni kanssa ylläpidossa nyt puolitoista vuotta Nuutisen Annelta. Ratsastan Iitulla 2-4 kertaa viikossa. Itse olen enemmän kisannut esteillä ja siskoni Ronja on mennyt koulua.

Iitu on oikea estetykki! Mutta poni ei tee mitään yksin. Iitu pitää ratsastaa esteelle rohkaisemalla ja hyvillä lähestymisillä. Se hyppää, minkä vaan yli, jos luottaa ratsastajaan. Sarjat ovat varsinkin olleet haasteellisia sillä Iitu ei hyppää, jos askeleet tulee huonosti. Erikoisesteet eivät tuota ongelmia, jos muistaa ratsastaa lähestymisen loppuun asti. Töitä on siis tehty paljon. Oon myös pudonnut monta, monta kertaa....
Viime kevätkauden Iitu asui vielä Jäniksenlinnassa ja silloin kilpailin lähitalleilla seurakisoissa. Tuloksena oli yleensä enemmän tai vähemmän virhepisteitä tai jopa hylkyjä.... Silloin meillä oli vielä enemmän kaasu ja jarru hukassa (käyttöön otettiin Suskilta opittu norsujarru). Iitu on vasta 8-vuotias ja melkoinen persoona! Poni-Haassa on kisat menneet vähän paremmin, mutta tämä oli ehdottomasti
yhteisen uramme paras rata!



Iitu ja Lotta kunniakierroksella.

3. Tarkoitus olisi ensikaudella saada pois kokonaan turhat kiellot ja ohiratsastukset. Tavoitteena on siis puhtaat radat ja hyvä mieli! Olisi mukava kisata enemmän myös 70cm luokkia. Ehkä voisin myös kisata parit koulukisat. Olisi mukava ensi kaudella käydä vähän enemmän lähitalleilla kilpailemassa kotitallin lisäksi.

4. Kilpailussa pääsee mittamaan omaa kehitystä. Jännityksen takia on ratsastuskin vähän erilaista kisapäivänä. Pitää oikeasti keskittyä poniin ja ratsastamiseen! Ulkopuolella kilpaillessa näkee muita ratsastuspaikkoja ja saa kokemusta erilaisista tilanteista.

Hyvänä kisapäivänä Iitu on kuunnellut ja mennyt puhtaan radan. Hyvä mieli jää molemmille, kun ei ole tarvinnut radalla kiistellä! Sijoittuminen ei ole tärkeintä vaan se, että on tyytyväinen omaan ja ponin suoritukseen.

Junioriratsastajien mestari: Salla Parviainen ja Ametist

1. Hyvältä tuntuu! Suurimmaksi osaksi olen  myös tyytyväinen. En valmistautunut oikeastaan muuten kuin opettelemalla radan ja tietysti keskittymällä. Yritän stressata ja jännittää mahdollisimman vähän.



Salla saapumassa junioriluokan palkintojenjaosta.

2. Ametist on yksinkertaisesti paras ja meillä sujuu yhdessä hyvin. Historia ei ole kovin pitkä, aluksi tunneilla Ametist nousi monta kertaa pystyyn ja oli muutenkin erimielisyyksiä, mutta ne ovat nyt mennyttä.

3. Ensi kauden tavoitteena on kisata ja pärjätä mahdollisimman paljon.

4. Koska kilpaileminen on veressä, olen kilpailuhenkinen, oli kyseessä sitten yleisurheilu tai ratsastus. Hyvä kilpailupäivä on sellainen, josta jää hyvä mieli itselle ja hepalle. Tietysti sijoittuminen on aina kiva plussa!


Senioriratsastajien mestari: Nea-Reetta "Nekku" Niemi ja Macy

Nekku ja Macy palkintojenjaossa.

1. Tosi hyvältä, pitkästä aikaa kemiat sopi uskomattoman hyvin yhteen hepan kanssa. Tyytyväinen olen molempiin ratoihin yleisesti, toki hiottavaa löytyy aina! Valmistautuminen oli lähinnä henkistä, Macyn kanssa ei päästy harjoittelemaan kun heppavalinta tuli niin yllättäen.

2. Tarkoituksena oli tulla kisoihin Roilla tai Antilla, mutta koska ilmoittautuessani nämä ja kaikki muut tutummat hepat olivat menneet, Titan ja Tintin kehotuksesta (kiitos siitä heille!) päädyin lähes täysin itselleni vieraaseen Macyyn. Yhteinen historiamme käsitti ennen kisoja vain yhden puomitunnin alkukeväästä.

3. Tavoitteena ensi kaudelle on jatkaa Macyn kanssa ja yrittää esteiden lisäksi saada toivottavasti muutama kouluratakin mentyä. Vaikka kyseessä onkin hieman haastava heppa, on siinä sitä jotain mikä iski muhun ja kovaa. Jos suurempia tavoitteita pitää asettaa niin olisihan se ihan huippua tähdätä vuoden 2015 tuntsareihin (jos en ole ostanut sitä itselleni ennen sitä) mutta katsotaan sitä sitten lähempänä!

 4. Kilpailen siksi että nautin siitä. Ratsastaminen kisaradalla on aina erilaista ja uusia juttuja oppii sekä hyvistä että huonommista radoista. Ja vaikka aina kisoihin ei lähdetä voittamaan niin tuleehan siitä ihan mahtava fiilis! Kilpailupäivissä on aina jotain hyvää kunhan pitää mielen positiivisena ja avoimena uusille asioille!

Aikuisratsastajien mestari: Minna Bode ja Roy



Minna ja Roy palkintojenjaossa.

1. Kivalta tuntuu, koska kisasin ensimmäistä kertaa Roylla ja saatiin nollaradat – tähän ei voi muuta kuin olla tyytyväinen..
Valmistautuminen alkaa aina radan opettelulla; katson esteiden paikat ja niiden väliset tiet huolellisesti. Mietin samalla ratsuani, ja sitä, miten sillä kannattaa rata ratsastaa. Yleensä juttelen myös ratamestarin kanssa radasta pari sanaa.
Verryttely on myös valmistautumista – ”tunnustelen”, millä tuulella ratsu on, ja yritän nopeasti päätellä, pitääkö hevosta herätellä vai rauhoitella. Tällä keraa verkassa oli mukana Pirita, joka on ihan loisto-opettaja, häneltä sain kivasti apua ja tukea Royn kanssa.

2. Roylla ja minulla ei ole paljoakaan historiaa, mutta kun Floora oli hyppykiellossa, valitsin Royn. Olen muutenkin yleensä kisannut estemestaruuksissa monilla hevosilla, ja kaikki kultamitalit olen voittanut eri ratsulla (Unelma, Pete, Floora ja nyt Roy).

3. Tavoitteena on aina vain oppia paremmaksi ratsastajaksi.

4. Ratsastuskilpailu on minulle oman taitoni mittaamista ja kisahermojen testaamista. Minulla ei ole kauheaa voittamisen tarvetta – toisaalta sekin auttaa, kun ei sitten tule jännitettyä ja stressattua paljoakaan… Onnistunut kisapäivä on sellainen sujuva ja rento. Kivaakin saa olla, eihän siinä muuten ole mitään mieltä – minun mielestäni ainakaan :)

Onnea mestareille! Kisat jatkuvat taas syksyllä. Loput estemestaruuksien tulokset löydät täältä.

Beeta lähti uuteen kotiin

Connemaratamma Beeta lähti perjantaina uuteen kotiin. Drumbad Crann na Beatha eli tuttavallisemmin Beeta saapui puolitoista vuotta sitten syksyllä Irlannista. Se oli silloin 6-vuotias ja äärettömän herkkä. Pikkuhiljaa se tuli mukaan tunneille ja ihastutti lähes kaikki ratsastajat herttaisella luonteellaan. Se olikin niin kiltti, että rauhoituttuaan se sopi hyvin myös alkeiskursseille. Beeta on hieno poni ja sen suhteen oli monia toiveita, mutta valitettavasti sillä todettiin keväällä vatsahaava, jonka takia se oli pitkällä sairaslomalla. Sen takia se myös myytiin rauhallisempaan kotiin, jossa Beeta saa olla pääosin seuraponina ja ehkä myöhemmin varsoa muutaman kerran. Toivotamme Beetalle mukavaa jatkoa uusien omistajien kanssa!

Tallille tuli myös kaksi uutta hevosta hieman aiemmin. 12-vuotias tori-hannover-risteytysruuna Werner saapui Virosta suoraan Poni-Hakaan. Se on ollut Virossa tuntihevosena ja löytyy siltä kilpailutuloksiakin. Werneri on jo normaalissa tuntikäytössä ja pääsipä se viikonloppuna hyppäämään Suskin esteviikonlopussakin. Werneri on kiltti, rauhallinen ja osaava, joskin hieman ruosteessa. Ratsastajat ovat kuitenkin tykänneet siitä paljon ja se on mainio lisä tuntihevosten joukkoon.

Werneri, kuva Hanski

Joker eli Jokeri tai Joke saapui Poni-Hakaan Sipoosta myyntitallilta. Se on 9-vuotias puolalainen ruuna, jolla on hieno ravi ja laukka. Jokeri on ollut muutamilla tunneilla mukana, sekin on kiltti ja rauhallinen ratsastettava, josta tulee pienellä lisäkoulutuksella varmasti hyvin suosittu. Sitten onkin talli täynnä Jokeri-faneja ;)

Jokeri, kuva Hanski

Uusi ulkoasu!

Kesäloman kunniaksi blogi sai uuden, päivitetyn ulkoasun ja tietenkin kesäisen bannerin! Banneri on tällä kertaa tammavoittoinen, pientä Prinssiä lukuunottamatta. Taustan väriksi valikoitui kesäinen vaaleanvihreä.

Mitä poneja tai hevosia haluaisitte nähdä tulevaisuudessa koristamassa blogin ulkoasua? Miellyttääkö uusi banneri silmää? Mielipiteen saa kertoa!

PHR:n koulumestaruudet 2014

Seuran koulumestaruudet ratkottiin sunnuntaina kauniin aurinkoisessa säässä. Kouluaidat kannettiin yläkentälle, jossa oli musiikin, kuulutusten ja tuomareiden autojen myötä vähän isomman kisan tuntua.

Päivä sujui mukavasti, kilpailijat esittivät siistiä ratsastusta ja mitalit saatiin jaettua. Harmillisen moni ratsastaja tosin unohti kääntää ratsuaan ja tuloksena oli radalta poistumisen myötä hylkäys.

Alla seuramestarien haastattelut

Kysymykset
1. Miltä nyt tuntuu? Oletko tyytyväinen omaan rataasi? Miten valmistauduit siihen?
2. Miksi valitsit juuri tämän hevosen/ponin? Minkälainen on historianne?
3. Tavoitteesi ensi kaudelle.
4. Miksi kilpailet? Kerro yksi hyvä vinkki aloittelevalle kilpailijalle.

Orvokki ja lainaponi Broidi

Poniratsastajien mestari: Orvokki Kallioniemi ja Rölli

1. Olen tyytyväinen, se meni ihan hyvin. Rölli oli vaan ihan reipas, ehkä liiankin. Tämä oli varmaankin paras yhteisistä radoistamme. Kotona valmistauduin kisoihin putsaamalla varusteet. Ennen rataa tein hyvän verkan, niin että sain ponin hyvin kuuntelemaan.

2. Rölli on osaava ja kivan reipas, sitä ei tarvitse koko ajan hoputtaa. Olemme olleet yhdessä nyt kolmissa kisoissa, kerran estekisoissa ja nyt kahdesti koulukisoissa. Lisäksi olen mennyt sillä paljon tunneilla.

3. Luultavasti ensi kaudella jatkan kisaamista Röllillä, sekä koulua että esteitä. Pidän myös Pingiksestä. Tavoitteena kisoissa ei ole voitto vaan se, että saa kokemusta. Hyvin menneestä radasta jää hyvä mieli, ja itsensä saa haastaa kisoissa.

4. Aluksi ei pidä mennä liian vaikeaan luokkaan, vaan pitää aloittaa pienestä. Kannattaa olla hyvällä mielellä ja lähteä hakemaan enemmän kokemusta, ei voittoa.

Junioriratsastajien mestari: Sofia Hemming ja Mette

1. Olen omaan rataan tyytyväinen, muutamia pieniä huolimattomuuksia tuli mutta ne kaikki olivat minun, eivät Meten. Hevonen oli todella hyvän tuntuinen ja jäi hyvä mieli radasta. Meinasin kylläkin unohtaa radan, kunnes viime hetkellä ehdin tajuta mitä on vuorossa seuraavaksi, onneksi hevonen oli avuilla :D Suoritukseen valmistauduin opettelemalla radan ajoissa, join vettä ajoissa pitkin päivää kuumaa ilmaa ajatellen, venyttelin, kävin kävelemässä vähän ja rentouduin. Kisapäivänä join ja söin hyvin ja otin heti positiivisen asenteen.

2. Meten ja minun yhteinen tie alkoi vuonna 2011, kun vanha hoitsuni Conny myytiin ja aloin hoitamaan Metteä. Olen saanut Metteen hyvän suhteen hoitamalla sitä, ja tuntuu että tunnen jo sen kaikki pienetkin ilmeet ja ajatukset. Kaikki sen kanssa toimii niin sujuvasti. Luotan Metteen todella paljon ja tunnen sen hyvin, sen kanssa niin paljon puuhailtuani. Luulen että tämä auttaa hyvin paljon myös ratsastaessa. En alkuaikoina pahemmin ratsastanut Metellä, mutta rakastin jo silloin sen kanssa puuhailua.
Selkään pääsin tutustumaan ensimmäisen kerran hoitajien jouluratsastuksessa 2011, jolloin en Metellä hirveästi osannut tehdä mitään. Lucia-juhlassa 2012 olin Meten kanssa Luciana, ja sen vuoden sekä viime joulun vietin myös hoitajien jouluratsastuksissa. Omat taitoni olivat kehittyneet viime jouluun mennessä paljon, ja olin seurannut silmä kovana Metteä tunneilla, siitäkin oppii yllättävän paljon. Ennen niin mahdoton Mette alkoi siis kulkemaan paremmin ja paremmin. Kun jouluna innostuin Metellä ratsastamisesta, päätin ruveta sillä tähtäämään seuraaviin merkkisuorituksiin, en ollut siis ikinä kouluradalla aiemmin käynyt. Suoritin C-merkin kouluosuuden prosenteilla 71.389 pienestä jännityksestä huolimatta. Olin hyvin tyytyväinen ja innostuin tästä kovasti, silloin kisaaminen alkoi tuntua ihan hyvältä ajatukselta.
Tämän kevään olen mennyt Metellä paljon, ja mestaruuksiin päädyin pienen harkinnan kautta, olihan minulla vasta yksi koulurata takana. Houkutus mennä esittämään Metteä kisoihin vei kuitenkin voiton, ihan kirjaimellisesti ;)

3. Ensi kaudelle tavoitteena on ehdottomasti osallistua tuleviin koulukisoihin ja jatkaa Meten kanssa treenaamista ja kehittymistä. Minulle on myös jo toitotettu menemisestä niihin tuntiratsastajien mestaruuksiin, ehkä nekin voisivat olla sitten hieman kauempana oleva tavoite.

4. Aloittelevan kilpailijan kannattaa ehdottomasti uskaltaa vain kokeilla, vaikka kuinka jännittäisi! Itse en olisi saanut tietää kuinka hauskaa kilpaileminen onkaan, jos en olisi puoliksi pakottanut itseäni kohtaamaan jännittävän kisatilanteen ensimmäistä kertaa :) Kannattaa myös etsiä kiva hevonen josta tykkää ja johon luottaa, ja muistaa että pääasianahan kaikessa urheilussa on se, että se on kivaa.

Sofia ja Mette

 Senioriratsastajien mestari: Titta Saari ja Lassi

1. Olen tyytyväinen tulokseen. Ainahan voisi itse ratsastaa paremmin, mutta Lassi oli hyvä. Kilpailupäivän valmistautuminen oli esimerkki siitä, miten kilpailusuoritukseen ei pidä valmistautua. Hätäisesti, myöhässä ja huonosti keskittyen. Onneksi Lassi hoiti homman kotiin. Ennen kilpailuita hevonen ja varusteet oli kyllä valmisteltu viimeisen päälle.

2. Lassi on kokenut ja luotettava kilpakumppani, joka tekee aina parhaansa. Olen kilpaillut Lassin kanssa tuntiratsastajien mestaruuksissa ja myös seuran omissa kilpailuissa. Paras saavutuksemme on tuntiratsastajien aluehopea viime keväältä. Meillä oli myös viime vuoden seuramestaruuskulta puolustettavana.

3. Saatan lähteä kesällä tuntiratsastajen mestaruuskilpailuihin, ne olisivat vuoden pääkisat. Syksyllä jatkanen kilpailemista Simon kanssa ja tavoitteena olisi saada ratoihin varmuutta varsinkin koulupuolella.

4. Kilpaileminen on mielestäni hauskaa ja tykkään siitä, kun pääsee tekemään parhaansa ja joskus myös ylittämään itsensä ja saa hevosenkin yrittämään parhaansa. Kannattaa opetella ratsastettava rata aina huolellisesti, sillä pääsee pitkälle.

Titta ja Lassi

Aikuisratsastajien mestari: Minna Bode ja Floora

1.Olen tosi tyytyväinen, sain monta seiskaa!  Korjattavaa olisi tuomarien mukaan ollut mm. raviosuuksien reippaudessa. Tunsin istuvani pommin päällä ajoittain, joten menin hiukan käsijarru päällä. Toinen isompi juttu oli peruutus, se meni aika mönkään. Mutta en jäänyt murehtimaan menneitä, vaan ajattelin aina jo seuraavaa liikettä ja tehtävää. Huolellisuudesta sain hyvät pisteet.
Valmistauduin ajattelemalla positiivisesti ja asettamalla itselleni kolme tavoitetta: a. Ratsastaja muistaa ohjelman (kannattaa aina opetella huolellisesti) b. Hevonen pysyy aitojen sisäpuolella c. Hevonen ei vaihda laukkaa lävistäjällä.
 Verryttelyn halusin pitää lyhyenä ja tiiviinä (aurinkoinen hellepäivä toki vaikutti asiaan…). Lähinnä testasin hevosen herkkyyttä ja yhteistyöhalukkuutta muutamalla siirtymisellä ja väistöllä. Itseäni verkkasin mm. totuttamalla takapuoltani ja keskivartaloani harjoitusravin hurmaan.

2. Floora tuli Poni-Hakaan n. 4 vuotta sitten 6-vuotiaana lapsosena. Meillä vaan heti synkkasi, ja pääsin ensimmäisten joukossa hänellä hyppäämään esteitä. Kouluratsastuspuolikin alkoi sitten toimia ajan mittaan, kun Floora oppi enemmän - esimerkiksi käyttämään selkäänsä ja jalkojaan tasapainoisemmin. Floorassa on paljon persoonaa, ja hänellä on sanaton viestintä huippuluokkaa.

3. Tavoitteena on aina vain oppia paremmaksi ratsastajaksi.
Olen myös mukana vammaisratsastusvalmennuksessa, joita vetää Poni-Haassa Leena Hautamäki. Siellä väännetään koulua pienessä ryhmässä, ja opitaan paljon. Tähtään vammaisratsastuksessa kansalliselle tasolle 1-2 vuoden sisällä.

4. Ole positiivinen!
- Älä aseta itsellesi liian suuria tavoitteita ja paineita, mutta valmistaudu parhaasi mukaan. Ota selvää asioista hyvissä ajoin ennen kilpailuja (säännöt!!!, paikka, aika, ilmoittautuminen….)
- Tutustu ratsuusi niin hyvin kuin pystyt! Kysy kokeneemmilta ratsastajilta/opettajilta ohjeita ja neuvoja. Hevosen hoitajat ovat yleensä mahtavia, todella tärkeän tiedon lähteitä. Haastattele heitä, jos uskallat.

Minna ja Floora

Kaikki tulokset löytyvät seuran sivuilta. Blogitiimi onnittelee mitalisteja. Koulukilpailut jatkuvat syyskaudella.

Senioreiden palkintojenjako

Esittelyssä Poni-Haan opettajat: Suski

Suski ja Onni

Opettajien esittelyt jatkuvat pitkän tauon jälkeen. Nyt esittelyssä on tallin omistaja Susann Suomela, eli tutummin Suski.

1. Milloin aloitit ratsastuksen?

Vuonna 1973.

2. Koulutus, ura? 

Ratsastuksenohjaaja 1986, ratsastuksen opettaja 1987, A-valmentajakoulutus 1995, Helsinginkauppakorkeakoulun järjestämä yrittäjäkoulutus 1996, Master opettaja 2001, Yrittäjän ammattitutkinto 2000. 

3. Kilpailu-ura? 

Olen kilpaillut lähinnä poneilla esteratsastusta vuosina 1976-1981sekä juniorina maajoukkueessa 1983-85. Olen kouluttanut ja kilpailuttanut nuoria hevosia nolla tasosta 110-140 tasolle usean vuoden ajan, lisäksi jonkin verran kansainvälisiä kilpailuja lähinnä Suomessa ja Baltian maissa 150 tasolla. 

4. Lempi tuntiponi, miksi? 

Edesmennyt Styby oli aivan mieletön poni. Kuinka monta ratsastajaa sekin saattoi hyvään alkuun, jopa hevosalan nykyisiä ammattiaisia!
Poneista ei ole mikään pompsahtanut Kerpun ja Stybyn jälkeen selkeästi lemppariksi. Kaikki ovat omalla persoonallisella tavallaan hienoja.

5. Lempi tuntihevonen, miksi? 

Kaikki ovat ehdottomia sydänkäpyjäni ja niillä on kaikilla omat persoonalliset piirteensä. Unelma oli aikoinaan myös ratsastuskoulun unelmahevonen, kävin sillä itsekin opettajien täydennyskoulutuksissa aikanaan.

Nykyisistä hevosista Floora ja Bambi ovat molemmat ihania ystävällisiä hevosia, joilla on iso sydän. He ovat herkkiä, kilttejä, osaavia ja menevät kaiken tasoisilla luotettavasti.

6. Millainen on hyvä oppilas? 

Hyvä oppilas on psyykkisiltä ominaisuuksiltaan vastaanottavainen, kiinnostunut, innostunut, positiivinen ja sellainen, joka ei syytä hevosta vaan miettii miten voisi toimia, jotta yhteistyö sujuisi paremmin. Hyvä oppilas hyväksyy sen, että hevosillakin on huonot päivänsä.

Fyysisiltä ominaisuuksiltaan hyvä oppilas on jäntevä, rento, hevosen kanssa "mukautuva" henkilö. Hän osaa vaatia hevoselta ja palkintona antaa hevoselle rauhan ja pehmeästi mukautuu hevosen kanssa yhteistyöhön. Kropan tunteminen on hyvä ominaisuus, silloin osaa tuntea ja korjata myös itse virheitään. 

7. Opettajan urasi tähtihetki? 

Ehdottomasti se, kun istuin Oulussa hevosen selässä odottamassa starttia esterataan ja minulle soitettiin Takkulasta, että kolme oppilastani Poni-Haan poneilla olivat neljän parhaan joukossa ratsastuskouluoppilaitten mestaruuskilpailuissa.

Päivittäisiä huippuhetkiä tulee, kun hevoset liikkuvat tyytyväisinä ja hyvin ja ratsastajat saavat uusia oivalluksia. 

8. Mukavinta työssäsi? 

Välillä haluaisin opettaa enemmän, sillä tuntien pitäminen on ehdottoman antoisaa. Suuri osa työstäni kuluu nimittäin paperihommissa hoitaen Poni-Haan asioita. Aamuryhmäläisistäni on tulleet minulle läheisiä ja tykkään siitä hengestä joka meillä vallitsee.

Jos lonkkani eivät kipeytyisi ratsastuksesta, tykkäisin myös läpiratsastaa meidän heppoja. Se on hienoa, kun istut puupökkelön kyytiin ja jonkun ajan päästä puupökkelö muuttuu mukavaksi ja miellyttäväksi ratsuksi.

Meidän työyhteisömme on super ja kokonaisuudessaan koko Poni-Haan porukka!

9. Hauskin kommelluksesi hevosten kanssa? 

Yksi tapahtuma oli Ypäjän hallikilpailuissa, kun en saanut pidätettä läpi hevoselta kolmoissarjan jälkeen. Otin sitten tehokkaamman pidätteen sillä seurauksella, että hevonen vastasi töksähtämällä paikalleen ja minä lensin kaaressa suoraan maneesin ikkunaa päin! Silmäkulmastani näin, kuinka ihmiset hyppäsivät ikkunan takaa sivuun, sillä ikkunan takana oli kahvila jossa ihmiset istuivat nenät kiinni lasissa ;)

10. Hevosaiheinen mottosi?

Kannattaa pysyä nöyränä jokaisella hevosella on meille opetettavaa ja annettavaa.

Kansalliset 2014: kisojen takana on monia kasvoja

Kilpailuiden järjestäminen ei ole ihan yksinkertainen juttu, vaan siihen tarvitsee monia erilaisia toimijoita ja taitoja. Nämä ja monet muut kasvot löytyvät kisojen takaa.

Kysymykset, joihin toimihenkilöt vastasivat:

1. Kuka olet ja mikä on tehtäväsi kisoissa?

2. Miten päädyit juuri tähän hommaan?

3. Mikä on mukavinta toimihenkilönä olemisessa?

4. Tärkein tarvikkeesi tai ominaisuutesi tässä tehtävässä?

Jenni oikealla

Jenni Ala-Salmi

1. Olin kisoissa lähettinä ja portinavaajana

2. Halusin auttaa kisojen järjestämisessä ja nämä tuntuivat juuri sopivilta hommilta.

3. Kisoissa auttaminen, samalla hienojen hevosten näkeminen ja hyvä toimihenkilöruoka :)

4. Kärsivällisyys ja avuliaisuus

 

 

 

Carola Tikkanen

1. Olen kisojen päästewardi

2. Minut pyydettiin tähän tehtävään viime syksynä kun sain kansallisen stewardin oikeudet. Olen ollut aiempinakin vuosina PHR:ssä stewardin tehtävissä. Nämä ovat mukavat kisat ja meillä on hyvä yhteishenki.

3. Nähdä, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Samalla pääsee näkemään upeita ratsukkoja ja suorituksia.

4. Silmät pitää olla koko ajan auki ja tietää säännöt. Tässä tarvitaan myös "lälläriä" (radiopuhelinta) sekä ajan tasalla olevaa lähtölistaa.

Anniina "Annis" Etelämaa

1. Toimin sunnuntain ensimmäisessä luokassa sihteerinä.

2. Olen ollut paljon sihteerinä seuran harjoituskilpailuissa, siksi pyydettiin nytkin.

3. Sihteerinä toimimisessa tykkään siitä, että suoritukset näkee läheltä ja tuomarin kommenteista oppii itsekin ja saa vinkkiä siitä mitä tuomarit kisasuorituksissa yleensä eniten katsovat.

4. Tärkein tarvike on tietenkin toimiva kynä! Sihteerin tehtävässä tarvitsee hyvää muistia ja tarkkuutta ja rata on hyvä opetella etukäteen niin pysyy paremmin kärryillä. Ratsastajia ajatellen on tietysti myös kiva jos käsialasta saa selvää :) 

 

Marja Heikkinen

1. Olen kisoissa parkkivalvonnassa

2. Vuosia sitten täti- ja setäratsastajista koostuva ryhmämme "Ratsupartio" eli Rapa oli ensimmäistä kertaa kansallisten parkkivalvonnassa mukana. Sillä tiellä ollaan vieläkin. Koko ryhmä ei enää ole mukana, mutta muutaman "ulkopuolisen" voimin Rapa hoiti taas homman!

3. Toimia yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa ja nähdä hienoja hevosia. Erityisen kivaa on autojen ohjailun lomassa katsella Poni-Haan ruunien touhuja tarhassa.

4. Iloinen mieli ja sitkeys ohjata niin yleisön kuin kisaajienkin autot sinne minne minä haluan ne, jottei parkkeeraus mene ihan holtittomaksi :)

 

Sini Savanala

1. Olen PHR:n hallituksen jäsen ja toimin kilpailuissa kuuluttajana.

2. Olen aina tykännyt kuuluttajan roolista ja kuuluttanut PHR:n alue- ja kansallisia kisoja jo useita vuosia. Olen ollut myös muiden ratsastusseurojen kilpailuissa kuuluttajana.

3. Yleinen kisafiilis ja -tohina.  Pääsee seuraamaan kilpailuja läheltä.

4. Tärkeintä kuuluttajalle on selkeä ääni ja rohkeus - ei saa pelätä epäonnistumisia, välillä sanat vaan menevät solmuun, mutta kaikesta selviää hyvällä asenteella. Kuuluttajalla on tärkä tehtävä luoda hyvää kisafiilistä kaikille. Myös yhteistyö mm. tulospalvelun kanssa on tärkeää. Kuuluttajan täytyy olla koko ajan tilanteen tasalla.

 

 

 

Tulospalvelussa Minna ja Ritva

Minna Bode, Ritva Alén ja Leena Malmivirta

1. Tulospalvelu

2. Numerot ovat mukavia

3. Hyvä yhteishenki

4. Tietokone ja tarkkuus sekä vikkelyys niin sormissa kuin jaloissakin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Satu Hanhela

1. Toimin kansliavastaavana. Kanslia ottaa kilpailijat vastaan, tarkastaa, että hevosten rokotukset ovat
kunnossa ja toimii infopisteenä.

2. Olin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa kansliassa ja siitä lähtien se on ollut luonteva tehtävä.

3. Hienojen ratsukoiden näkeminen ja se, kun homma toimii.

4. Asiakaspalveluasenne! Sekä tarkkuus, että tietoni ovat ajan tasalla ja rokotukset ovat oikein, ilman sitä hevonen ei voi kilpailla.

Lotta Haponen

1. Tehtäväni kisoissa oli toimittaa palkinnot ja kukat palkintojenjakoon. Olen siis kukkaistyttö.

2. Luultavasti päädyin tähän, koska hommaan haluttiin kaksi samannäköistä tyttöä. Olen siis hommassa siskoni kanssa.

3. Se on mukavinta kun saa olla mukana kisojen järjestämisessä.

4. Tärkein tarvikkeeni on oikeat kukat ja palkinnot sekä siisti asu. Tärkein ominaisuus on rauhallinen mutta iloinen mieli :)
 

Sirpa ja kukkaistytöt, Lotta oikealla.

Sirpa Savasmaa

1. Kilpailun johtaja ja PHR:n puheenjohtaja.
2. Olen tehnyt kilpailujen järjestämisestä anomuksen SRL:lle PHR:n puolesta kilpailun johtajan ominaisuudessa kisoja edeltävänä syksynä. Kun muita ei ollut ehdolla kilpailunjohtajaksi kutsun julkaisun ajankohtana, jatkoin samoissa tehtävissä myös kilpailun ajan. Tintti Honkakuru-Perkkiö on kisakonkarina hoitanut kaikki juoksevat asiat tapahtuman järjestelyissä; "Tintti tuntee kaikki ja kaikki tuntevat Tintin". Kilpailun johtaja yhdessä tuomariston puheenjohtajan kanssa tekee myös lopullisen päätöksen poikkeustilanteissa kilpailun aikana. Kisapäivinä on oltava tavoitettavissa ja apuna koko ajan.
3. Mukavinta tässä hommassa ovat hyvät ja osaavat toimihenkilöt ikään katsomatta, joiden kanssa on mahtavaa toteuttaa Suomen parhaat kisat! Kokeneet toimihenkilöt hoitavat omat tehtävänsä rutiinilla ja uusia toimijoita tulee mukaan vuosittain.
On mahtavaa todeta joka vuosi, kuinka hienosti onnistumme yhdessä. Positiivista palautetta tulee paljon ja kritiikistä otamme opiksemme seuraavaa kertaa varten. Hienoa on myös H-hetkellä ennen kilpailujen alkamista ihailla valmista koulurataa, kukkia ja mainoksia.
4. Tärkein ominaisuuteni lienee projektinhallinta, jotta saamme kaikki ennakkotoimenpiteet ja hankinnat tehtyä. Tärkein tarvike on varmaankin tilava auto, jolla kuskaan eväät reippaille talkoolaisille ja toimihenkilöille sekä muut tarvikkeet talkoisiin ja kilpailupäiviksi.

Näiden ihmisten lisäksi tarvitaan toki muitakin ihmisiä, jotta kisat onnistuvat. Hyvässä porukassa on ilo laittaa oma kortensa kekoon!

Poni-Haan kansalliset kouluratsastuskilpailut

Jälleen 26. ja 27. huhtikuuta järjestettiin tallilla jo perinteeksi muodostuneet kansalliset koulukilpailut. Lauantai-iltana kiireisen touhun ja kisajärjestelyn jälkeen saatiin ihailla hienoja poneja, kun taas sunnuntaina olivat vuorossa toinen toistaan hurmaavammat hevoset.

Toimihenkilöiden päivä alkoi jo varhain lauantaina, kun päivällä kaikki tallin yläkerran tilat siivottiin, maneesi puhdistettiin ja ulkotilat siistittiin. Onneksi pientä purtavaakin oli tarjolla, niin että innokkaat talkoolaiset saivat myös jotain syötävää.

Poniluokan voittaja Ida-Lotte Peltoniemi ja Top Tilas.

Husön Ratsastajien Daniela Therman ja Corinna.

Sunnuntain ensimmäisenä luokkana ratsastettiin Prix de Poni-Haka Oy, joka oli Poni-Haan tallin 40-vuotista taivalta juhlistava juhlaluokka. Luokka oli nuorten ratsastajien eli alle 21-vuotiaiden katsastusluokka, tasoltaan Prix  St Georges. Tämän luokan voitti Vilja Hukkinen hevosellaan Residee yhteispistein 744,5 ja prosentein 65,307. Toiseksi luokassa sijoittui Vilma Vajanto hevosella Triviant, kolmanneksi Emmi Moilanen hevosella Davidoff.

Juhlaluokan palkintoja jakamassa oli myös Poni-Haan edustajana Susann "Suski" Suomela, tallin omistaja. Voittaja sai hevoselleen palkintona myös Poni-Haan 40v. juhlavuoden logolla brodeeratun voittoloimen.

Vilja Hukkinen ja Residee. Huomaa Poni-Haan logo loimessa!

Blogin toimitus kävi haastattelemassa luokan voittajaa Vilja Hukkista.

Nyt tuntuu hyvältä! Tämä oli ensimmäinen voittomme tällä tasolla, aiemmin olemme olleet jo viisi kertaa toisia. Radalla tuli paljon rikkeitä mutta muuten olen suoritukseen tosi tyytyväinen. Hevoseni Sinna on 10-vuotias, se ostettiin meille viisivuotiaana ja olemme kouluttaneet sen siskoni kanssa tälle tasolle. Aiemmin se on huudettu Suomeen Oldenburgin huutokaupasta. Onneksi, sillä muuten se ei olisi tässä! Sinnan kanssa on tullut paljon vastoinkäymisiä, mutta myös onnistumisia. Se rakastaa työntekoa ja on todella fiksu ja rauhallinen myös kisapaikoilla. Sillä on myös hyvä ruokahalu, mikä on tärkeää varsinkin kisamatkoilla.

Pienenä innostuin ratsastuksesta isompien siskojeni kautta, jotka harrastivat ratsastusta Sipoon Knapperbackassa. Myös eläimet kiinnostivat minua, ja sain ensimmäisen oman hevoseni kuusivuotiaana. Kouluratsastusta pidän tärkeänä siksi, että sitä tarvitsee ihan kaikkeen. Se auttaa työstämään hevosta ja saamaan sen avuille, mikä on tärkeää vaikka menisikin esteitä tai kenttää. Se on perusratsastusta ja yhteistyön hiomista. Poni-Haassa olen käynyt aiemminkin kisoissa, en tosin itse kisaamassa. Siskoni olivat pari vuotta sitten kilpailemassa, ja taisivatpa ottaa silloin kaksoisvoiton! 2004 toinen heistä voitti Ponicupin. Poni-Haka on ihan loistava paikka!

Muina luokkina sunnuntaina nähtiin muun muassa junioreiden vaativaa B:tä ja Intermediate I ja II.

Saana Sarmela ja Maurus van de Zonschate, Saana on edustanut muutama vuosi sitten PHR:ää.

Junioreiden hallitseva SM-ratsukko: Susanna Therman ja Dragonheart.

Kimmo Sulkala ja Viesulis II



Luokan 4, Intermediate I voittaja ja sijoittuneet saapumassa palkintojenjakoon

Kiitos kaikille kisaajille, toimihenkilöille ja katsojille mukavasta päivästä!

Lisää kuvia tulossa tänne!
Kaikki tulokset löytyvät Kipasta.