Ensimmäinen erä seuratakkeja on nyt tilattu ja toimitettu. Jos et vielä tilannut takkia, tee se heti osoitteessa www.ponihaanratsastajat.net
Takit toimittaa ja brodeeraa Horze. Seuraava tilaus tehdään maaliskuussa. Seuran sivuilta lisätietoa!
torstai 16. helmikuuta 2012
Kevään kuumin uutuus, seuratakki!
Ensimmäinen erä seuratakkeja on nyt tilattu ja toimitettu. Jos et vielä tilannut takkia, tee se heti osoitteessa www.ponihaanratsastajat.net
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Belgian vahvistukset
Maanantaina tallille saapui kaksi uutta hevosta Belgiasta. Läsipäinen ruuna Alba on syntynyt 26.5.2000 ja tummanruunikko tamma Dentelle van de baeyenne 3.5. 2003.Kuva ei tee oikeutta Alban mahtaville korville;) Kummatkin olivat vielä tiistaina hieman väsyneen oloisia ja seurailivat uteliaina tallin elämää välillä nuokkuen päät käytävällä. Tauolla he pääsivät tutustumaan ma
neesiin, kuulemma kävelylenkki sujui rauhallisissa tunnelmissa :) Tauon jälkeen hevoset harjattiin hyvin, sillä varsinkin Alba oli sen näköinen, ettei ollut harjaa vähään aikaan nähnyt. Kovasti ruuna nautti saamastaan huomiosta, kun kaksi hoitajaa harjasi sitä samaan aikaan.
neesiin, kuulemma kävelylenkki sujui rauhallisissa tunnelmissa :) Tauon jälkeen hevoset harjattiin hyvin, sillä varsinkin Alba oli sen näköinen, ettei ollut harjaa vähään aikaan nähnyt. Kovasti ruuna nautti saamastaan huomiosta, kun kaksi hoitajaa harjasi sitä samaan aikaan.Jäämme innolla odottamaan, mitä lempinimiä uusille hevosille keksitään. Alba-niminen tammahan on ollut jo Poni-Haassa aiemmin, ja Dentelle ei ehkä istu kaikkien suuhun. Oman ehdotuksenne voitte kommentoida tähän viestiin, jos Suski ei niitä lue niin lupaan toimittaa eteenpäin hänelle!
perjantai 23. joulukuuta 2011
Puurojuhla
Puurojuhlaa vietettiin maneesissa 17.12 tuntien jälkeen. Puurojuhlassa oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa muutama ohjelmanumero, kun Meliken ja Pinjan kerholaiset esittivät keppihevos-katrillin. Lisäksi Juulin ja Lindan kerho esittivät ponien jouluisen muotinäytöksen, minkä voitti ylivoimaisesti Kerppu.Puurojuhlassa leikittiin perinteisesti paljon erilaisia leikkejä. Joulupukki saatiin houkuteltua paikalle laulun avulla ja hänellä olikin muutama paketti mukanaan. Tämän jälkeen maltettiin nauttia puurosta, kunnes olikin jo aika viimeisten leikkien.
Puurojuhlan järjestivät Poni-Haan ratsastajat, Niina ja Satu yhdessä ponikerhon ohjaajien kanssa (sekä muutaman muun vapaaehtoisen, lämmin kiitos!)
Lucia-juhla
Tänä vuonna Lucia-juhla pohjautui tarinaan, missä tallitytöt Linda ja Aura etsivät Kerppua ja Prinssiä, jotka oli varastettu kesken Lucia-kulkueen. Matkansa aikana Linda ja Aura kohtasivat monta mutkaa ja etsintäpartio haastettiin jopa vauhdikkaaseen viestiin, jotta tietoja saataisiin katujengiltä.Lucia-juhlassa palkittiin perinteisesti vuoden hoitajat sekä este-ja koulumestarit.
Tarinan oli ohjannut ja käsikirjoittanut Titta Saari.
Kuvia lisää seuran sivuilla!
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Laikkuponi nro 2: Steven
Steven tuli Poni-Hakaan elokuun alussa 2011 Messilästä, jossa se oli ollut pari kuukautta. Ennen Messilää Stevenin koti oli ollut Saksassa ratsastuskoulussa.
Aloitin Steven kanssa heti sen tultua Poni-Hakaan. Aluksi se meni kovaa ja laukat olivat vaikeita, varsinkin vasenta laukkaa ei meinannut ollenkaan saada nostettua. Pikkuhiljaa laukannostot helpottuivat vaikka vasenta nosti aluksi aika lennokkaasti. Samalla harjoiteltiin perusjuttuja, siirtymisiä, pysähdyksiä, peruutuksia ja väistöjä. Steve oli nopea oppimaan ja menikin pian tunneille. Reipas Steve on vieläkin, mutta kun muistaa ettei jää vetämään, vaan tekee rauhallisia pidätteitä, niin ponikin rauhoittuu.
Steve hyppää hyvin ja innokkaasti ja onkin ollut mukana estetunneilla. Toistaiseksi Steve menee vielä heppatunteja, vaikka onkin poni.
-Satu
Esittelyssä Söpö!
Nimensä veroinen 8-vuotias kirjava poniruuna Söpö (Fuks) tuli Poni-Hakaan keväällä 2011 ja alkoi käymään hevostunneilla. Aluksi se oli todella reipas eikä oikein ymmärtänyt että kenttää kierretään aina samaan suuntaan reunoja pitkin... Söpö oppi kuitenkin pian mikä on homman nimi ja valloitti monen ratsastajan sydämen.
Hevosten loman aikana kävin ratsastamassa Söpöllä pari kertaa viikossa opetusmielessä. Aluksi sitä oli vaikea saada kiinni laumasta, mutta leivän ja kehujen avulla sain sen yleensä helposti kiinni. Loman aikana harjoiteltiin perusasioita, tehtiin ympyröitä kaikissa askellajeissa ja voltteja ravissa ja käynnissä. Pohkeenväistöt ja pysähdykset sekä peruutukset kuuluivat myös harjoitusohjelmaan. Muutaman viikon aikana huomasin selkeän eron laukassa, Söpö oli alkanut ylläpitää laukan paremmin ja pystyimme tekemään ympyröitäkin.
Loman jälkeen Söpö jatkoi taas tunneilla, ratsastin sen edelleen pari kertaa viikossa. Söpö on vieläkin aika reipas mutta menee hienosti heppatunneilla. Hypännytkin Söpö on ja hienosti menee!
Kuva otettu kesällä Virpillä, missä Söpö oli kesälomalla muutamien muiden ponien kanssa.
-Satu
torstai 24. marraskuuta 2011
Ratsastuspilateskurssilla 19.11.2011
Poni-Haassa pidettiin ratsastuspilateksen alkeiskurssi kahtena viikonloppuna, joista edellisellä olin katselemassa, ja itse mukana toisella. Kuunteluoppilaanakin sai ajatuksen päästä kiinni, mutta se avautui kunnolla vasta, kun pääsin tosi toimiin.
Teoriaosuuden aluksi jokainen esitteli lyhyesti itsensä, ratsastuskokemuksensa ja sen, mitä toivoi kurssilta. Monella oli samansuuntaisia ajatuksia: että kommunikaatio hevosen kanssa paranisi, oma tasapaino paranisi, apujen käyttö selkiytyisi ja kehon ongelmakohtiin saisi korjausta. Oma ykköstavoitteeni on tasapainon löytäminen, toiseksi apujen saaminen nopeammiksi, tehokkaammiksi ja pienemmiksi.
Suurin osa kurssilaisista oli kokeneita ja pitkään ratsastaneita aikuisia. Monella oli jo vakiintuneita virheitä istunnassaan ja osalla myös fyysisiä vaivoja.
Perusidea pilateksessa on keskivartalon tuki, joka vapauttaa lihakset toimimaan luonnollisesti ja tehokkaasti. Oikea hengitys on oleellista, liikkeet tehdään täsmällisesti sisään- ja uloshengityksen aikana.
Perusasento on seuraavanlainen: seistessä jalat asetetaan vierekkäin suoraan eteenpäin istuinluiden leveydelle. Painon tulee jakautua kolmeen tukipisteeseen, kantapäälle, päkiälle ja jalkapöydän ulkosyrjälle, polvet ovat keskellä rentoina. Lantio on rintakehän alla, lannerangan notko suoristettuna. Lonkan ulkokiertäjien avulla jalat rauhoitetaan paikalleen. Ensin hengitetään syvään sisään. Uloshengityksen aikana vatsa vedetään sisään, alavatsan lihakset tiukaksi ja ”napa selkärankaan”. Kylkikaaret liu´utetaan alas, rintakehä hieman eteenpäin ja alas. Tarkoituksena on saada vatsalihasten kautta lihaskalvoja pitkin tuki raajoihin.
Liikkeiden tulisi tapahtua liukuen ja hengityksen rytmissä. Aluksi hitaasti, tarkasti ja keskittyneesti, niin että muistijälki oikeasta asennosta jää lihasmuistiin.
Teoriasta siirryttiin ryhmissä joko ratsastamaan tai mattotunnille. Loput katselivat maneesissa ratsastajia, joita oli ohjauksessa aina kaksi kerrallaan.
Olin käynyt pilateksessa joitakin vuosia sitten, mutta opit olivat unohtuneet ja lihakset laiskistuneet. Liikkeet olivat myös hieman erilaisia, kuin mitä olin tehnyt aikaisemmin. Vetäjä oli erittäin hyvä, ja liikkeet tehokkaan tuntuisia. Tunnin rääkki meni yllättävän nopeasti. Seuraavana päivänä kyllä oli erinäisiä tuntemuksia selässä, jaloissa ja varsinkin vatsassa…
Pilateksen yksi hienoista ominaisuuksista on, että liikkeitä voi pilkkoa osasiin kunnon mukaan, ja tehdä sen verran mihin kykenee. Kun voima ja kunto kasvaa, voi lisätä liikkeiden laajuutta. Ainakin tällaiselle hitaalle tyypille menetelmä sopii hyvin, pitkät venyttävät liikkeet tuntuivat mukavilta tehdä, paitsi joissakin liikkeissä, kun lihaskuntoni asetti omat rajoituksensa. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että mikään liike tuottaisi kipua.
Oma ratsastustuntini oli viimeisenä, kello 19.30. Olin toivonut ratsukseni Nallea, koska sillä on isot liikkeet, ja halusin nimenomaan opetella pysymään hallitusti liikkeen mukana. Aluksi ratsastimme isolla keskiympyrällä käyntiä, harjoitusravia ja kevyttä ravia, Airan tarkkaillessa sitä, miten istuimme normaalisti. Emme vielä yrittäneetkään istua opetetun mukaan, vaan omalla tyylillämme.
Sitten menimme peilin viereen ja Aira kävi kummankin kanssa läpi uuden asennon ja korjasi sen kuntoon. Tässäkin ammattitaitoinen ohjaus on tärkeää. Jos olisin itse yrittänyt muuttaa asentoa vaikkapa kirjan avulla tai pelkästään ohjeita kuuntelemalla, olisin jäänyt varmasti väärään asentoon. Kun Aira paineli ja siirteli kehon osia oikeisiin suuntiin, lopputulos tuntui niin oudolta, että oli vaikea uskoa, että on oikeassa asennossa. Peilistä katsomalla saattoi kuitenkin todeta, että vaikka itsestä tuntui kuin olisi apina oksalla, selkä oli suorassa.
Lähdimme käyntiin ja tunnustelimme uutta asentoa, Airan muistutellessa vähän väliä: hengitys sisään – uloshengityksellä vatsa sisään – lantio alle – liu´uta kylkikaaret alas – lonkat ulkokiertoon… Muistuttelua todella tarvittiin koko ajan, sillä uusi asento oli vaikea pitää yllä ja vanha “ryhti” puski esiin yhä uudestaan. Harjoittelimme myös pysähdyksiä tiukentamalla vatsalihaksia.
Sitten menimme harjoitusravia Airan korjaillessa edelleen asentovirheitä ja kannustaessa, kun sujui hyvin. Huomasin suuren eron, kun vaihdoimme välillä vanhaan asentoon ja sitten taas uuteen: omassa vanhassa istunnassani pompin holtittomasti joka suuntaan, raajat heiluivat ja nousivat ylös. Tuettuna vatsalihaksilla ja lonkan ulkokiertäjillä pääsin mukaan liikkeeseen ja vaikka liike suuntautui edelleen ylös-alas, se oli hallittua eikä tuntunut niin vaikealta istua. Tietenkin aina välillä pakka hajosi, ja osat lähtivät eri suuntiin, mutta sitten otettiin uudelleen alusta: hengitys-vatsa-kylkikaaret-ulkokiertäjät. Lihaskuntoa tämä vaatii aivan toisella tavalla, mutta selkänikamat kiittävät. Aikaisemmin iskut otti vastaan selkäranka, nyt lihakset.
Myös hevosessa tuntui muutos, se tuli kevyeksi kädelle ja kulki ryhdikkäämmin. Sain myös sen kuuluisan “kuin yhtä hevosen kanssa” –tunteen, muutamaksi hetkeksi vain, mutta kuitenkin niin monta kertaa, että kokemus oli melkein valaistunut.
Seuraavaksi harjoittelimme kevennystä. Kun aiemmin olin istahtanut pyrstölleni melkolailla taaksepäin, jouduinkin opettelemaan uuden tavan kääntää lantio alle ja häntäluu eteenpäin. Näin ratsastaja ei jarruta hevosta töksähtämällä liikettä vastaan.
Harjoittelimme myös ravin hidastamista vatsalihaksia tiukentamalla. Se osoittautui taas vaikeaksi minulle, ja vanhasta muistista aloin kiskomaan ohjasta. Tässä vaiheessa alkoivat vatsalihaksetkin olla jo hapoilla.
Lopuksi laukattiin vielä, tai siis minä yritin saada Nallea laukkaamaan huonohkolla menestyksellä. Onneksi katsomossa ei enää ollut kuin yksi kurssilainen ;) En saanut koottua “tukipakettia”, avut eivät menneet läpi, hermostuin, väsyin ja halusin antaa periksi. Siihen Aira ei kuitenkaan suostunut ja yritin yhä uudelleen. En muistanutkaan miten vaikea Nallen laukka on istua. Aina muutaman laukka-askeleen jälkeen Nalle tiputti raviin. Taisinpa unohtaa myös hengittämisen.
Yksi hyvä laukannosto onnistui toiseen suuntaan, joka oli ehkä minulle, Nallelle tai molemmille helpompi. Laukkaistuntaa en siis ehtinyt harjoitella kunnolla.
Mutta ei se mitään, tätä ei opita päivässä, harjoiteltavaa riittää loppuelämäksi. Uutta kurssia odotellessa yritän muistaa opittuja asioita ja tehdä harjoituksia. Monen hyvän istuntakurssin käytyäni tämä oli kuitenkin ensimmäinen, jonka avulla oikeasti tunsin millä lihaksilla pitää ratsastaa.
Kotitehtäväksi sain paljon vatsalihastreeniä. Kaikki ratsastukset videoitiin, joten on myös mahdollisuus käydä vielä läpi tunnin anti ikään kuin ulkopuolisen silmin. Jos vastaavia tilaisuksia tulee uudelleen, suosittelen tätä lämpimästi ihan kaikille!
-Johanna Hellman
Teoriaosuuden aluksi jokainen esitteli lyhyesti itsensä, ratsastuskokemuksensa ja sen, mitä toivoi kurssilta. Monella oli samansuuntaisia ajatuksia: että kommunikaatio hevosen kanssa paranisi, oma tasapaino paranisi, apujen käyttö selkiytyisi ja kehon ongelmakohtiin saisi korjausta. Oma ykköstavoitteeni on tasapainon löytäminen, toiseksi apujen saaminen nopeammiksi, tehokkaammiksi ja pienemmiksi.
Suurin osa kurssilaisista oli kokeneita ja pitkään ratsastaneita aikuisia. Monella oli jo vakiintuneita virheitä istunnassaan ja osalla myös fyysisiä vaivoja.
Perusidea pilateksessa on keskivartalon tuki, joka vapauttaa lihakset toimimaan luonnollisesti ja tehokkaasti. Oikea hengitys on oleellista, liikkeet tehdään täsmällisesti sisään- ja uloshengityksen aikana.
Perusasento on seuraavanlainen: seistessä jalat asetetaan vierekkäin suoraan eteenpäin istuinluiden leveydelle. Painon tulee jakautua kolmeen tukipisteeseen, kantapäälle, päkiälle ja jalkapöydän ulkosyrjälle, polvet ovat keskellä rentoina. Lantio on rintakehän alla, lannerangan notko suoristettuna. Lonkan ulkokiertäjien avulla jalat rauhoitetaan paikalleen. Ensin hengitetään syvään sisään. Uloshengityksen aikana vatsa vedetään sisään, alavatsan lihakset tiukaksi ja ”napa selkärankaan”. Kylkikaaret liu´utetaan alas, rintakehä hieman eteenpäin ja alas. Tarkoituksena on saada vatsalihasten kautta lihaskalvoja pitkin tuki raajoihin.
Liikkeiden tulisi tapahtua liukuen ja hengityksen rytmissä. Aluksi hitaasti, tarkasti ja keskittyneesti, niin että muistijälki oikeasta asennosta jää lihasmuistiin.
Teoriasta siirryttiin ryhmissä joko ratsastamaan tai mattotunnille. Loput katselivat maneesissa ratsastajia, joita oli ohjauksessa aina kaksi kerrallaan.
Olin käynyt pilateksessa joitakin vuosia sitten, mutta opit olivat unohtuneet ja lihakset laiskistuneet. Liikkeet olivat myös hieman erilaisia, kuin mitä olin tehnyt aikaisemmin. Vetäjä oli erittäin hyvä, ja liikkeet tehokkaan tuntuisia. Tunnin rääkki meni yllättävän nopeasti. Seuraavana päivänä kyllä oli erinäisiä tuntemuksia selässä, jaloissa ja varsinkin vatsassa…
Pilateksen yksi hienoista ominaisuuksista on, että liikkeitä voi pilkkoa osasiin kunnon mukaan, ja tehdä sen verran mihin kykenee. Kun voima ja kunto kasvaa, voi lisätä liikkeiden laajuutta. Ainakin tällaiselle hitaalle tyypille menetelmä sopii hyvin, pitkät venyttävät liikkeet tuntuivat mukavilta tehdä, paitsi joissakin liikkeissä, kun lihaskuntoni asetti omat rajoituksensa. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että mikään liike tuottaisi kipua.
Oma ratsastustuntini oli viimeisenä, kello 19.30. Olin toivonut ratsukseni Nallea, koska sillä on isot liikkeet, ja halusin nimenomaan opetella pysymään hallitusti liikkeen mukana. Aluksi ratsastimme isolla keskiympyrällä käyntiä, harjoitusravia ja kevyttä ravia, Airan tarkkaillessa sitä, miten istuimme normaalisti. Emme vielä yrittäneetkään istua opetetun mukaan, vaan omalla tyylillämme.
Sitten menimme peilin viereen ja Aira kävi kummankin kanssa läpi uuden asennon ja korjasi sen kuntoon. Tässäkin ammattitaitoinen ohjaus on tärkeää. Jos olisin itse yrittänyt muuttaa asentoa vaikkapa kirjan avulla tai pelkästään ohjeita kuuntelemalla, olisin jäänyt varmasti väärään asentoon. Kun Aira paineli ja siirteli kehon osia oikeisiin suuntiin, lopputulos tuntui niin oudolta, että oli vaikea uskoa, että on oikeassa asennossa. Peilistä katsomalla saattoi kuitenkin todeta, että vaikka itsestä tuntui kuin olisi apina oksalla, selkä oli suorassa.
Lähdimme käyntiin ja tunnustelimme uutta asentoa, Airan muistutellessa vähän väliä: hengitys sisään – uloshengityksellä vatsa sisään – lantio alle – liu´uta kylkikaaret alas – lonkat ulkokiertoon… Muistuttelua todella tarvittiin koko ajan, sillä uusi asento oli vaikea pitää yllä ja vanha “ryhti” puski esiin yhä uudestaan. Harjoittelimme myös pysähdyksiä tiukentamalla vatsalihaksia.
Sitten menimme harjoitusravia Airan korjaillessa edelleen asentovirheitä ja kannustaessa, kun sujui hyvin. Huomasin suuren eron, kun vaihdoimme välillä vanhaan asentoon ja sitten taas uuteen: omassa vanhassa istunnassani pompin holtittomasti joka suuntaan, raajat heiluivat ja nousivat ylös. Tuettuna vatsalihaksilla ja lonkan ulkokiertäjillä pääsin mukaan liikkeeseen ja vaikka liike suuntautui edelleen ylös-alas, se oli hallittua eikä tuntunut niin vaikealta istua. Tietenkin aina välillä pakka hajosi, ja osat lähtivät eri suuntiin, mutta sitten otettiin uudelleen alusta: hengitys-vatsa-kylkikaaret-ulkokiertäjät. Lihaskuntoa tämä vaatii aivan toisella tavalla, mutta selkänikamat kiittävät. Aikaisemmin iskut otti vastaan selkäranka, nyt lihakset.
Myös hevosessa tuntui muutos, se tuli kevyeksi kädelle ja kulki ryhdikkäämmin. Sain myös sen kuuluisan “kuin yhtä hevosen kanssa” –tunteen, muutamaksi hetkeksi vain, mutta kuitenkin niin monta kertaa, että kokemus oli melkein valaistunut.
Seuraavaksi harjoittelimme kevennystä. Kun aiemmin olin istahtanut pyrstölleni melkolailla taaksepäin, jouduinkin opettelemaan uuden tavan kääntää lantio alle ja häntäluu eteenpäin. Näin ratsastaja ei jarruta hevosta töksähtämällä liikettä vastaan.
Harjoittelimme myös ravin hidastamista vatsalihaksia tiukentamalla. Se osoittautui taas vaikeaksi minulle, ja vanhasta muistista aloin kiskomaan ohjasta. Tässä vaiheessa alkoivat vatsalihaksetkin olla jo hapoilla.
Lopuksi laukattiin vielä, tai siis minä yritin saada Nallea laukkaamaan huonohkolla menestyksellä. Onneksi katsomossa ei enää ollut kuin yksi kurssilainen ;) En saanut koottua “tukipakettia”, avut eivät menneet läpi, hermostuin, väsyin ja halusin antaa periksi. Siihen Aira ei kuitenkaan suostunut ja yritin yhä uudelleen. En muistanutkaan miten vaikea Nallen laukka on istua. Aina muutaman laukka-askeleen jälkeen Nalle tiputti raviin. Taisinpa unohtaa myös hengittämisen.
Yksi hyvä laukannosto onnistui toiseen suuntaan, joka oli ehkä minulle, Nallelle tai molemmille helpompi. Laukkaistuntaa en siis ehtinyt harjoitella kunnolla.
Mutta ei se mitään, tätä ei opita päivässä, harjoiteltavaa riittää loppuelämäksi. Uutta kurssia odotellessa yritän muistaa opittuja asioita ja tehdä harjoituksia. Monen hyvän istuntakurssin käytyäni tämä oli kuitenkin ensimmäinen, jonka avulla oikeasti tunsin millä lihaksilla pitää ratsastaa.
Kotitehtäväksi sain paljon vatsalihastreeniä. Kaikki ratsastukset videoitiin, joten on myös mahdollisuus käydä vielä läpi tunnin anti ikään kuin ulkopuolisen silmin. Jos vastaavia tilaisuksia tulee uudelleen, suosittelen tätä lämpimästi ihan kaikille!
-Johanna Hellman
perjantai 4. marraskuuta 2011
Kuukauden hoitaja 10/2011
Alkuun pahoittelut, että syyskuun hoitaja jäi väliin syistä, joita en nyt tässä sen tarkemmin erittele. Lokakuun hoitajankin esittely on myöhässä, mutta tässä se kuitenkin on.
Tällä kertaa ääneen pääsee hoitaja, joka käy Poni-Haassa lähes joka päivä. Sehän ei pelkästään tee hyvää hoitajaa, mutta tämä hoitaja myös aina hoitaa hyvin, auttaa tarvittaessa ja taluttaakin pyydettäessä ja yleensä ilman pyytämistäkin. Saammeko siis esitellä:
Kuka olet? Netta, 13 vuotta
Ketä hoidat ja milloin? Brunoa ja Pingistä vaihtelevina päivinä
Oletko hoitanut jotain muuta/muita? Lotosta sen hetken kun se oli Poni-Haassa
Hoidatko jotain muuta hevosta usein? Simoa ja Unelmaa
Milloin aloitit hoitamisen? toukokuussa 2009
Miksi aloit hoitaa juuri Brunoa ja Pingistä? Bruno etsi hoitajaa ja oli silloin jo lempiponini ja Pingiksen kanssa olin tekemisissä todella paljon jo aikaisemin ja päätin sitten alkaa hoitamaan sitä.
Milloin ja missä aloitit ratsastamisen? Poni-Haassa 2007
Milloin aloitit Poni-Haassa käymisen? silloin 2007
Kuka oli ensimmäinen lempiponisi? Unelma
Kuka on lempparisi nyt (hoitsua ei lasketa)? Unelma ja Simo
Kuvaile hoitsuasi kolmella sanalla. Bruno: ihana, suloinen, hömelö ja Pingis: itsepäinen, hellyydenkipeä, suloinen
Paras muistosi hoitsusi kanssa. Kaikki yhteiset hetket
Hauskin kommelluksesi hoitsusi kanssa. Ei tule mieleen mitään erikoista.
Edellisen kuukauden hoitajan kysymys:
Kolme ei niin virallista, lähinnä vain hoitajien suosimia lempinimiä hoitsullesi.
-Brutus, Burri, Bru ja Pinkku, Pong, PG
Oma kysymys ja vastaus siihen
Mikä on lempihommasi tallilla?
-Ponien harjaaminen ja rapsuttelu
Tällä kertaa ääneen pääsee hoitaja, joka käy Poni-Haassa lähes joka päivä. Sehän ei pelkästään tee hyvää hoitajaa, mutta tämä hoitaja myös aina hoitaa hyvin, auttaa tarvittaessa ja taluttaakin pyydettäessä ja yleensä ilman pyytämistäkin. Saammeko siis esitellä:
 |
| (c) Titta Saari |
Ketä hoidat ja milloin? Brunoa ja Pingistä vaihtelevina päivinä
Oletko hoitanut jotain muuta/muita? Lotosta sen hetken kun se oli Poni-Haassa
Hoidatko jotain muuta hevosta usein? Simoa ja Unelmaa
Milloin aloitit hoitamisen? toukokuussa 2009
Miksi aloit hoitaa juuri Brunoa ja Pingistä? Bruno etsi hoitajaa ja oli silloin jo lempiponini ja Pingiksen kanssa olin tekemisissä todella paljon jo aikaisemin ja päätin sitten alkaa hoitamaan sitä.
Milloin ja missä aloitit ratsastamisen? Poni-Haassa 2007
Milloin aloitit Poni-Haassa käymisen? silloin 2007
Kuka oli ensimmäinen lempiponisi? Unelma
Kuka on lempparisi nyt (hoitsua ei lasketa)? Unelma ja Simo
Kuvaile hoitsuasi kolmella sanalla. Bruno: ihana, suloinen, hömelö ja Pingis: itsepäinen, hellyydenkipeä, suloinen
Paras muistosi hoitsusi kanssa. Kaikki yhteiset hetket
Hauskin kommelluksesi hoitsusi kanssa. Ei tule mieleen mitään erikoista.
Edellisen kuukauden hoitajan kysymys:
Kolme ei niin virallista, lähinnä vain hoitajien suosimia lempinimiä hoitsullesi.
-Brutus, Burri, Bru ja Pinkku, Pong, PG
Oma kysymys ja vastaus siihen
Mikä on lempihommasi tallilla?
-Ponien harjaaminen ja rapsuttelu
torstai 3. marraskuuta 2011
R.I.P Ketija
1996-2011
Kaunis rautias Katja lopetettiin keskiviikkona pitkään vaivanneiden jalkaongelmien takia. Kiltti tamma oli tallin luottoratsuja ja täytti tehtävänsä aina hyvin. Silti vanhalta kilpahevoselta löytyi edelleen kipinä kilpailemiseen ja se innostuikin aina esimerkiksi viesteistä. Ystävällisellä olemuksella ja rehellisellä luonteellaan Katja saavutti vuosien aikana suuren kannattajajoukon. Moni jää kaipaamaan tätä hienoa hevosta. Lepää rauhassa Katja!
Kaunis rautias Katja lopetettiin keskiviikkona pitkään vaivanneiden jalkaongelmien takia. Kiltti tamma oli tallin luottoratsuja ja täytti tehtävänsä aina hyvin. Silti vanhalta kilpahevoselta löytyi edelleen kipinä kilpailemiseen ja se innostuikin aina esimerkiksi viesteistä. Ystävällisellä olemuksella ja rehellisellä luonteellaan Katja saavutti vuosien aikana suuren kannattajajoukon. Moni jää kaipaamaan tätä hienoa hevosta. Lepää rauhassa Katja!
lauantai 29. lokakuuta 2011
Pia "Pinkki" Varjosen kouluratsastusklinikka
Lauantaina 29.10 Poni-Haan ratsastajat ry järjesti jäsenilleen tilaisuuden päästä kuuntelemaan Pia Varjosen valmennusmetodeja. Klinikka oli suunnattu tuntiratsastajille, joita tilaisuudessa oli myös esiintymässä demonstroiden harjoituksia.
Pinkki on Poni-Haan entinen opettaja, ja olikin erittäin mielenkiintoista seurata harjoituksia. Pinkin työskentelymetodit ovat hevosystävällisiä, ja harjoituksissa tulkittiin hevosten liikkeitä sekä niiden ruumiinrakennetta. Harjoituksissa etsittiin muunmuassa sekä hevosten, että ratsastajien vatsalihaksia ja harjoiteltiin niiden käyttöä.
Klinikka oli erittäin antoisa, ja antoi varmasti ihan uudenlaisia näkökulmia ratsastukseen.
Kuvassa mallia näyttää Suski ja Salavili.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)