PHR:n estemestaruudet 2014

Pari viikkoa sitten, sunnuntaina 25.5 oli aika selvittää seuran vuoden 2014 parhaat esteratsastajat. Kisat olivat kivan sään vuoksi vaihteeksi ulkona ja tilaa hypätä oli tavallista enemmän, mikä itsessään loi mukavaa fiilistä kisapäivään.

Haastattelimme seuran estemestarit eri ikäluokista. Kaikkien kuvien © Taija Rinne.

Kysymykset:
1. Miltä nyt tuntuu? Oletko tyytyväinen omaan rataasi? Miten valmistauduit siihen?
2. Miksi valitsit juuri tämän hevosen/ponin? Minkälainen on historianne?
3. Tavoitteesi ensi kaudelle.
4. Miksi kilpailet? Minkälainen on hyvä kilpailupäivä?

Poniratsastajien mestari: Lotta Haponen ja Iitu



Poniluokan palkintojenjako. Iitu ja Lotta vasemmalla.

1. Tuntuu kivalta! Varsinkin, kun Iitun kanssa on esteillä ollut paljon haasteita. Rata oli hyvä, vaikka ekalla esteellä tuli hassu lähestyminen, kun este oli vähän vinossa ja kirkkaan värinen. Iitu kuunteli minua koko ajan ja luotti erikoisemmillakin esteillä apuihini. Iitulle kisat ulkokentällä sopii aina paremmin, koska siellä sillä on enemmän energiaa. Valmistauduin rataan jo viikolla sillä Anne piti estetunnin perjantaina ja silloin hypättiin paljon ja jopa 80cm esteitä. Kisaverkassa keskityin paljon tehtäviin, joilla Iitu alkoi kuunnella hyvin pidätteitä sekä pohkeita.

2. Iitu on ollut meillä siskoni kanssa ylläpidossa nyt puolitoista vuotta Nuutisen Annelta. Ratsastan Iitulla 2-4 kertaa viikossa. Itse olen enemmän kisannut esteillä ja siskoni Ronja on mennyt koulua.

Iitu on oikea estetykki! Mutta poni ei tee mitään yksin. Iitu pitää ratsastaa esteelle rohkaisemalla ja hyvillä lähestymisillä. Se hyppää, minkä vaan yli, jos luottaa ratsastajaan. Sarjat ovat varsinkin olleet haasteellisia sillä Iitu ei hyppää, jos askeleet tulee huonosti. Erikoisesteet eivät tuota ongelmia, jos muistaa ratsastaa lähestymisen loppuun asti. Töitä on siis tehty paljon. Oon myös pudonnut monta, monta kertaa....
Viime kevätkauden Iitu asui vielä Jäniksenlinnassa ja silloin kilpailin lähitalleilla seurakisoissa. Tuloksena oli yleensä enemmän tai vähemmän virhepisteitä tai jopa hylkyjä.... Silloin meillä oli vielä enemmän kaasu ja jarru hukassa (käyttöön otettiin Suskilta opittu norsujarru). Iitu on vasta 8-vuotias ja melkoinen persoona! Poni-Haassa on kisat menneet vähän paremmin, mutta tämä oli ehdottomasti
yhteisen uramme paras rata!



Iitu ja Lotta kunniakierroksella.

3. Tarkoitus olisi ensikaudella saada pois kokonaan turhat kiellot ja ohiratsastukset. Tavoitteena on siis puhtaat radat ja hyvä mieli! Olisi mukava kisata enemmän myös 70cm luokkia. Ehkä voisin myös kisata parit koulukisat. Olisi mukava ensi kaudella käydä vähän enemmän lähitalleilla kilpailemassa kotitallin lisäksi.

4. Kilpailussa pääsee mittamaan omaa kehitystä. Jännityksen takia on ratsastuskin vähän erilaista kisapäivänä. Pitää oikeasti keskittyä poniin ja ratsastamiseen! Ulkopuolella kilpaillessa näkee muita ratsastuspaikkoja ja saa kokemusta erilaisista tilanteista.

Hyvänä kisapäivänä Iitu on kuunnellut ja mennyt puhtaan radan. Hyvä mieli jää molemmille, kun ei ole tarvinnut radalla kiistellä! Sijoittuminen ei ole tärkeintä vaan se, että on tyytyväinen omaan ja ponin suoritukseen.

Junioriratsastajien mestari: Salla Parviainen ja Ametist

1. Hyvältä tuntuu! Suurimmaksi osaksi olen  myös tyytyväinen. En valmistautunut oikeastaan muuten kuin opettelemalla radan ja tietysti keskittymällä. Yritän stressata ja jännittää mahdollisimman vähän.



Salla saapumassa junioriluokan palkintojenjaosta.

2. Ametist on yksinkertaisesti paras ja meillä sujuu yhdessä hyvin. Historia ei ole kovin pitkä, aluksi tunneilla Ametist nousi monta kertaa pystyyn ja oli muutenkin erimielisyyksiä, mutta ne ovat nyt mennyttä.

3. Ensi kauden tavoitteena on kisata ja pärjätä mahdollisimman paljon.

4. Koska kilpaileminen on veressä, olen kilpailuhenkinen, oli kyseessä sitten yleisurheilu tai ratsastus. Hyvä kilpailupäivä on sellainen, josta jää hyvä mieli itselle ja hepalle. Tietysti sijoittuminen on aina kiva plussa!


Senioriratsastajien mestari: Nea-Reetta "Nekku" Niemi ja Macy

Nekku ja Macy palkintojenjaossa.

1. Tosi hyvältä, pitkästä aikaa kemiat sopi uskomattoman hyvin yhteen hepan kanssa. Tyytyväinen olen molempiin ratoihin yleisesti, toki hiottavaa löytyy aina! Valmistautuminen oli lähinnä henkistä, Macyn kanssa ei päästy harjoittelemaan kun heppavalinta tuli niin yllättäen.

2. Tarkoituksena oli tulla kisoihin Roilla tai Antilla, mutta koska ilmoittautuessani nämä ja kaikki muut tutummat hepat olivat menneet, Titan ja Tintin kehotuksesta (kiitos siitä heille!) päädyin lähes täysin itselleni vieraaseen Macyyn. Yhteinen historiamme käsitti ennen kisoja vain yhden puomitunnin alkukeväästä.

3. Tavoitteena ensi kaudelle on jatkaa Macyn kanssa ja yrittää esteiden lisäksi saada toivottavasti muutama kouluratakin mentyä. Vaikka kyseessä onkin hieman haastava heppa, on siinä sitä jotain mikä iski muhun ja kovaa. Jos suurempia tavoitteita pitää asettaa niin olisihan se ihan huippua tähdätä vuoden 2015 tuntsareihin (jos en ole ostanut sitä itselleni ennen sitä) mutta katsotaan sitä sitten lähempänä!

 4. Kilpailen siksi että nautin siitä. Ratsastaminen kisaradalla on aina erilaista ja uusia juttuja oppii sekä hyvistä että huonommista radoista. Ja vaikka aina kisoihin ei lähdetä voittamaan niin tuleehan siitä ihan mahtava fiilis! Kilpailupäivissä on aina jotain hyvää kunhan pitää mielen positiivisena ja avoimena uusille asioille!

Aikuisratsastajien mestari: Minna Bode ja Roy



Minna ja Roy palkintojenjaossa.

1. Kivalta tuntuu, koska kisasin ensimmäistä kertaa Roylla ja saatiin nollaradat – tähän ei voi muuta kuin olla tyytyväinen..
Valmistautuminen alkaa aina radan opettelulla; katson esteiden paikat ja niiden väliset tiet huolellisesti. Mietin samalla ratsuani, ja sitä, miten sillä kannattaa rata ratsastaa. Yleensä juttelen myös ratamestarin kanssa radasta pari sanaa.
Verryttely on myös valmistautumista – ”tunnustelen”, millä tuulella ratsu on, ja yritän nopeasti päätellä, pitääkö hevosta herätellä vai rauhoitella. Tällä keraa verkassa oli mukana Pirita, joka on ihan loisto-opettaja, häneltä sain kivasti apua ja tukea Royn kanssa.

2. Roylla ja minulla ei ole paljoakaan historiaa, mutta kun Floora oli hyppykiellossa, valitsin Royn. Olen muutenkin yleensä kisannut estemestaruuksissa monilla hevosilla, ja kaikki kultamitalit olen voittanut eri ratsulla (Unelma, Pete, Floora ja nyt Roy).

3. Tavoitteena on aina vain oppia paremmaksi ratsastajaksi.

4. Ratsastuskilpailu on minulle oman taitoni mittaamista ja kisahermojen testaamista. Minulla ei ole kauheaa voittamisen tarvetta – toisaalta sekin auttaa, kun ei sitten tule jännitettyä ja stressattua paljoakaan… Onnistunut kisapäivä on sellainen sujuva ja rento. Kivaakin saa olla, eihän siinä muuten ole mitään mieltä – minun mielestäni ainakaan :)

Onnea mestareille! Kisat jatkuvat taas syksyllä. Loput estemestaruuksien tulokset löydät täältä.